11.10.2006

Asian aikaisempi käsittely

Ennakkoratkaisuhakemus

Hakemuksessaan Keskusverolautakunnalle A Oy on ilmoittanut, että sillä on Alankomaissa rekisteröity ja siellä yleisesti verovelvollinen tytäryhtiö A B.V.

A Oy on muun muassa lausunut olevansa talkkituotteiden valmistaja ja että A-konserni kuuluu osana kansainväliseen sveitsiläiseen O-konserniin. A B.V. on A Oy:n kokonaan omistama talkkituotteiden tuotantoyhtiö, jolla on tuotantolaitos B:ssä ja K:ssa. Yhtiö työllisti keskimäärin 48 henkilöä tilikauden 2003 aikana. A B.V:n osakkeiden hankintameno A Oy:n taseessa on 10 000 000 euroa. Emoyhtiö on hankkinut tytäryhtiön osakkeet vuonna 1996. A B.V:n osakepääoma on 38 571 euroa ja ylikurssirahasto 24 908 405 euroa.

A Oy:n tarkoituksena on alentaa A B.V:n ylikurssirahastoa Alankomaiden yhtiölainsäädännön sallimissa rajoissa. A B.V. on tällä hetkellä voitollinen yhtiö, jonka toiminta pystytään rahoittamaan lähitulevaisuudessa sen oman toiminnan tuottamalla kassavirralla. A B.V. oli tilikauden 2003 päättyessä käytännössä lähes velaton yhtiö, sillä sen velat ovat yhteensä vain 1,57 miljoonaa euroa ja oma pääoma noin 22,93 miljoonaa euroa.

A B.V:n ylikurssirahasto on selvästi ylimitoitettu sen liiketoiminnan tarpeisiin. On erittäin harvinaista, että tytäryhtiön liiketoimintaa rahoitetaan lähes pelkästään oman pääoman ehtoisella rahoituksella. Yhtiö on selvästi ylikapitalisoitu. A-konsernin näkökulmasta olisi järkevää palauttaa ylimääräinen pääoma emoyhtiön liiketoiminnan käyttöön.

A Oy:n Alankomaista saamien tietojen mukaan alankomaalainen B.V. -tyyppinen yhtiö voi jakaa emoyhtiölleen varoja siinä määrin kuin sen oma pääoma ylittää osakepääoman (paid and called up part of the capital) ja laissa tai yhtiöjärjestyksessä säädettyjen rahastojen määrän. Ylikurssirahasto (share premium) ei Alankomaiden yhtiölainsäädännön mukaan kuulu osakepääomaan. Ylikurssirahasto on mahdollista palauttaa emoyhtiölle siltä osin kuin se ylittää paikallisessa laissa tai yhtiöjärjestyksessä määrättyjen rahastojen määrän. Alankomaiden yhtiölainsäädännön mukaan kyse on pääoman palautuksesta. Alankomaiden verolainsäädännössä palautusta pidetään puolestaan osingonjakona.

A B.V:n osakkeista ei ole verotuksessa tehty arvonalennusvähennystä, vaan ne ovat kirjanpidossa ja verotuksessa arvostettuna alkuperäiseen hankintahintaan. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (jäljempänä EVL) 6 §:n 2 momentin mukaan veronalaista tuloa ei ole yhteisön ulkomaiselta yhteisöltä saama osinko, jos osingon maksavan yhteisön asuinvaltion ja Suomen välillä on voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus, joka on ollut voimassa myös 1.1.1995 ja jos osingonsaajan omistamat osakkeet tai osuudet tuottavat vähintään 10 prosentin osuuden osinkoa jakavan yhteisön äänimäärästä tai osingonsaaja omistaa välittömästi vähintään 25 prosenttia osinkoa jakavan yhteisön pääomasta. Vuoden 2005 alusta voimaan tulevan EVL 6 a §:n mukaan yhteisön saama osinko ei ole veronalaista tuloa. Verotusmenettelystä annetun lain (jäljempänä VML) 29 §:n 2 momentin mukaan peitellyllä osingolla tarkoitetaan myös omia osakkeita hankkimalla tai lunastamalla taikka osakepääomaa, vararahastoa tai ylikurssirahastoa alentamalla osingosta menevän veron välttämiseksi jaettuja varoja. Koska osingonjakotilanteessa suomalaisen emoyhtiön alankomaalaiselta tytäryhtiöltään saama osinko on verovapaa suorasijoitusosinko, ei veron välttäminen voi olla järjestelyn tarkoituksena, eikä VML 29 §:n 2 momentti tule sovellettavaksi.

A Oy on hakenut, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:

1. Jos A Oy:n alankomaalainen tytäryhtiö A B.V. alentaa ylikurssirahastoaan yhteensä noin 10 000 000 eurolla ja tytäryhtiö palauttaa mainitun summan suomalaiselle emoyhtiölleen, kohdellaanko ylikurssirahaston palautusta A Oy:n verotuksessa Alankomaista saatuna osinkotulona EVL:n ja Suomen tasavallan ja Alankomaiden kuningaskunnan välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen (SopS 84/1997, jäljempänä verosopimus tai Suoman ja Alankomaiden välinen verosopimus) mukaan ja siten verovapaana tulona?

2. Jos ylikurssirahaston palautusta ei kohdella A Oy:n verotuksessa Alankomaista saatuna osinkotulona, pidetäänkö palautusta A Oy:n verotuksessa tytäryhtiöosakkeiden luovutuksena EVL:n ja Suomen ja Alankomaiden välisen verosopimuksen mukaan?

3. Jos ylikurssirahaston palautusta ei pidetä mainittuna luovutuksena vaan EVL:n mukaisena muuna vastikkeena, voiko ylikurssirahaston palautuksena saatua tuloa vastaan vähentää osakkeiden hankintamenoa A Oy:n verotuksessa EVL:n ja verosopimuksen mukaan?

Ennakkoratkaisu

Keskusverolautakunta on lausunut ennakkoratkaisuna, siltä osin kuin enää on kysymys, A Oy:n vuosilta 2004 ja 2005 toimitettavia yhteisön tuloverotuksia varten, että

1-3) Jos A Oy:n alankomaalainen tytäryhtiö A B.V. alentaa ylikurssirahastoaan yhteensä noin 10 000 000 eurolla ja palauttaa summan suomalaiselle emoyhtiölleen, palautettava määrä ei ole A Oy:n veronalaista tuloa eikä palautettavaa määrää vastaava osa osakkeiden hankintamenosta ole verotuksessa vähennyskelpoinen erä.

Perustelut

1-3) A Oy omistaa kokonaan alankomaalaisen A B.V:n osakekannan. A B.V:n osakkeiden hankintameno A Oy:n taseessa on 10 000 000 euroa. Emoyhtiö on hankkinut tytäryhtiön osakkeet vuonna 1996. A B.V:n osakepääoma on 38 571 euroa ja yhtiön ylikurssirahasto 24 908 405 euroa. A B.V:n ylikurssirahasto on sen liiketoiminnan tarpeisiin nähden selvästi ylimitoitettu. A B.V. aikoo alentaa ylikurssirahastoa Alankomaiden yhtiölainsäädännön sallimissa rajoissa 10 000 000 eurolla. Alankomaiden verolainsäädännössä erää pidetään osingonjakona.

Suomen ja Alankomaiden välisen verosopimuksen 10 artiklan 1 kappaleen mukaan osingosta, jonka sopimusvaltiossa asuva yhtiö maksaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

Hakemuksessa tarkoitetusta erästä voidaan verosopimuksen osinkoartiklan perusteella verottaa Suomessa. Suomen sisäinen lainsäädäntö ratkaisee sen, miten tuloa täällä verotetaan. Suomen lainsäädännön ja oikeuskäytännön mukaan pääoman palautusta on osakkaan verotuksessa pidettävä osakkeiden luovutushintaan verrattavana tulona.

EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan muun kuin pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön saamat käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinnat eivät ole veronalaista tuloa siten kuin EVL 6 b §:ssä (717/2004) säädetään.

EVL 6 b §:n 1-3 momentin mukaan yhteisön saama käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinta ei ole veronalaista tuloa eikä osakkeiden hankintameno vähennyskelpoinen meno, jos osakkeet ovat verovapaasti luovutettavia. Osakkeet ovat verovapaasti luovutettavia, jos 1) verovelvollinen on omistanut yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan ajanjaksona, joka on päättynyt enintään vuotta ennen luovutusta, vähintään kymmenen prosentin osuuden luovutettavan yhtiön osakepääomasta ja luovutettavat osakkeet kuuluvat näin omistettuihin osakkeisiin,
2) luovutuksen kohteena oleva yhtiö ei ole kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiö taikka osakeyhtiö, jonka toiminta tosiasiallisesti käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa, ja
3) luovutuksen kohteena oleva yhtiö on kotimainen tai sellainen yhtiö, jota tarkoitetaan Euroopan yhteisöjen neuvoston eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä antaman direktiivin 2 artiklassa, taikka yhtiön asuinvaltion ja Suomen välillä on verovuonna voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus, jota sovelletaan yhtiön jakamaan osinkoon.

Lainkohdan 3 momentin mukaan verovapaasti luovutettavien osakkeiden luovutushinta on kuitenkin veronalaista tuloa siltä osin kuin luovutushinnan ja poistamattoman hankintamenon erotus johtuu EVL 42 §:n 1 momentissa tarkoitetusta poistosta tai siitä, että hankintamenosta on vähennetty varaus tai 8 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu avustus. Luovutushinta on niin ikään veronalaista tuloa siihen määrään asti, joka vastaa näiden osakkeiden aikaisemmin konserniyhtiöiden välillä tapahtuneesta luovutuksesta toiselle konserniyhtiölle syntynyttä verotuksessa vähennyskelpoista luovutustappiota (717/2004).

Laki 717/2004 on tullut voimaan 15 päivänä elokuuta 2004. Lain yhteisön omistamien osakkeiden luovutusta koskevaa 6 §:n 1 momentin 1 kohtaa ja 6 b §:ää sovelletaan kuitenkin ensimmäisen kerran vuodelta 2004 toimitettavassa verotuksessa niihin osakkeiden luovutuksiin, jotka on tehty 19 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen.

EVL 12 §:n (360/1968) mukaan käyttöomaisuutta ovat muun muassa elinkeinotoiminnassa pysyvään käyttöön tarkoitetut arvopaperit.

Hakemuksessa tarkoitetuissa olosuhteissa A B.V:n osakkeita on pidettävä A Oy:n käyttöomaisuutena. Oikeuskäytännössä on katsottu, että jos osakeyhtiö osakeyhtiölain säännöksiä noudattaen alentaa osakkeidensa nimellisarvoa tai vararahastoa ja palauttaa pääomaa osakkaalleen, palautusta on pidettävä osakkaan verotuksessa osakkeiden luovutushintaan verrattavana tulona. Hakemuksessa tarkoitettu pääomanpalautus on rinnastettavissa käyttöomaisuusosakkeiden luovuttamiseen, johon voidaan soveltaa EVL 6 b §:ää. EVL 6 b §:n mukaan yhteisön saama käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinta ei ole veronalaista tuloa eikä osakkeiden hankintameno vähennyskelpoinen meno, jos osakkeet ovat verovapaasti luovutettavia. A B.V:n palauttaessa hakemuksessa tarkoitetulla tavalla sidottua omaa pääomaa alennusmäärä ei EVL 6 § ja 6 b § huomioon ottaen ole A Oy:n veronalaista tuloa eikä alennusta vastaava määrä osakkeiden hankintamenosta ole verotuksessa vähennyskelpoinen erä.

Sovelletut oikeusohjeet

Suomen ja Alankomaiden välisen verosopimuksen (SopS 84, 11.12.1997/1125) 10 artiklan 1 kappale
EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohta ja 6 b §:n 1, 2, 3 ja 7 momentit (717/2004), 8 §:n 1 momentin 2 kohta sekä 12 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy on vaatinut Keskusverolautakunnan päätöksen kumoamista ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttavaksi, että ylikurssirahaston palautusta on käsiteltävä verotuksessa A Oy:n saamana verovapaana osinkotulona.

A Oy suunnittelee alentavansa A B.V:n ylikurssirahastoa Alankomaiden yhtiölainsäädännön sallimissa rajoissa, koska A B.V:n ylikurssirahasto on selvästi ylimitoitettu sen liiketoiminnan tarpeisiin nähden. A-konsernin näkökulmasta olisi järkevää palauttaa ylimääräinen pääoma emoyhtiön liiketoiminnan käyttöön.

EVL 6 a §:n mukaan yhteisön saama osinko ei ole veronalaista tuloa. EVL 4 §:ssä on säädetty, että veronalaisia elinkeinotuloja ovat muun ohessa käyttöomaisuudesta saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetyin poikkeuksin. Suomen ja Alankomaiden välisen verosopimuksen 10 artiklan 7 kohdan mukaan sanonnalla osinko tarkoitetaan 10 artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista tai muista voitto-osuuteen oikeuttavista oikeuksista, samoin kuin tuloa, joka on saatu voitto-osuuteen oikeuttavista saamisista, ja muista yhtiöosuuksista saatua tuloa, jota sen valtion lainsäädännön mukaan, jossa voiton jakava yhtiö asuu, kohdellaan verotuksessa samalla tavoin kuin osakkeista saatua tuloa. Lisäksi verosopimuksen 23 artiklan 1 b) kohdan mukaan osinko, jonka Alankomaissa asuva yhtiö maksaa Suomessa asuvalle yhtiölle, vapautetaan Suomen verosta, jos saaja välittömästi hallitsee vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä.

Ylikurssirahaston alennus olisi epäilemättä pääoman palautuksena käsiteltävä erä täysin kotimaisessa relaatiossa tapahtuvassa verotuksessa. Tämä johtuu siitä, että suomalaisen tytäryhtiön tapauksessa ylikurssirahasto olisi osa tytäryhtiön sidottua omaa pääomaa. A Oy:n tapauksessa kyseessä on kuitenkin alankomaalainen tytäryhtiö. Suorituksen luonnetta on tarkasteltava Suomen sisäisen verolainsäädännön lisäksi verosopimusoikeuden näkökulmasta.

Kyseessä on kvalifikaatiokonflikti Suomen ja Alankomaiden verolainsäädäntöjen välillä. Täysin kotimaisessa relaatiossa olisi kyse pääoman palautuksesta, kun taas lähdemaa eli Alankomaat kohtelee palautusta osingonjakona. OECD:n malliverosopimuksen osinkoartiklan kommentaarin mukaan (malliverosopimuksessa 10 artiklan 3 kappale) osinkoa koskevissa kvalifikaatiokonflikteissa on noudatettava lähdemaan tulkintaa. Sanotun kommentaarin mukaan verosopimuksen osinkoartikla soveltuu, kun osingon lähdevaltio kohtelee suoritusta osinkona. Kommentaarissa on mainittu erikseen bonusosakkeet, bonukset, purun jako-osat ja peitellyt osingot esimerkkeinä tällaisista suorituksista. Ei ole syytä kohdella jakokelpoisiin varoihin kuuluvaa ylikurssirahaston alentamista eri tavalla kuin näitä eriä.

Myös suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa on osinkoa koskevissa kvalifikaatiokonfliktitilanteissa viitattu edellä mainittuun tulkintaan. Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että tulonsaajan asuinvaltio on velvollinen hyväksymään tulon maksajavaltion osinkokvalifikaation ja toimittamaan verotuksen sen mukaisesti, kun osinkoartikla viittaa osingonmaksajan asuinvaltion verotukseen. Tämän edellytyksenä on se, että kyseessä on osakkeiden tai muiden yhtiöosuuksien perusteella maksettu tulo. Viimeksi mainitulla rajanvedolla on pyritty rajaamaan osinkoartiklan soveltamisalan ulkopuolelle velkainstrumenttien tuotto. Suomi ei ole tehnyt minkäänlaista varaumaa edellä mainitun OECD:n malliverosopimuksen kohdan osalta. Toisin kuin Keskusverolautakunta on päätöksessään lausunut, yksinomaiseksi lähtökohdaksi ei voida ottaa Suomen kansallista lainsäädäntöä. Jos kansallista lakia pidettäisiin poikkeuksettomana lähtökohtana, kvalifikaatiokonflikteja ei voitaisi koskaan ratkaista tyydyttävällä tavalla. Tässä tapauksessa Suomi pitäytyisi luovutustulkinnassa ja Alankomaat osinkotulkinnassa sisäisen lainsäädäntönsä perusteella. Veroseuraamukset olisivat helposti verosopimusoikeuden perusperiaatteiden vastaisia. Suomen on tässä tapauksessa syytä tehdä tilaa lähdevaltion tulkinnalle, kun verosopimus sitä selvästi edellyttää.

Ylikurssirahaston alentamissuoritusta on pidettävä Suomen ja Alankomaiden välisen verosopimuksen 10 artiklan 7 kohdan mukaisena osakkeista saatuna tulona, koska lähdevaltio kohtelee ylikurssirahaston alentamista osingonjakona. Verosopimusmääräyksen on syrjäytettävä suomalainen tulkinta suomalaisen ylikurssirahaston verokohtelusta. Ylikurssirahaston palautusta on pidettävä EVL 6 a §:n mukaisena verovapaana osinkona. Viime kädessä Suomessa verotusoikeus estyy Suomen ja Alankomaiden välisen verosopimuksen 23 artiklan 1 b) kohdan perusteella.

Uudenmaan veroviraston veroasiamies on valituksen johdosta antamassaan vastineessa vaatinut valituksen hylkäämistä ja lausunut, että verosopimuksen puitteissa tapahtuva tulolajin määrittely liittyy ainoastaan verosopimuksen soveltamiseen. Kun Suomella verosopimuksen mukaan on oikeus verottaa ylikurssirahaston palautuksesta, sen verottaminen Suomessa tapahtuu Suomen verolainsäädännön mukaan eli niin kuin ylikurssirahaston palautukset täällä verotetaan.

Helsingin kaupungin veroasiamies on valituksen johdosta antamassaan vastineessa vaatinut valituksen hylkäämistä ja viitannut siihen, että Suomessa verosopimukset saatetaan voimaan tavallisen lain tasoisella sääntelyllä, joten Suomen sisäinen lainsäädäntö ja verosopimukset ovat lähtökohtaisesti samanarvoisia. Verosopimuksista huolimatta jokainen sopimusvaltio verottaa alueeseensa kohdistettavia tuloja lähtökohtaisesti oman sisäisen lainsäädäntönsä mukaan. Verosopimuksella ei ratkaista sitä, minkä valtion lakia kansainvälisvero-oikeudellisessa tilanteessa sovelletaan.

Käytännön soveltamistilanteessa verosopimukselle kuitenkin annetaan etusija sopimusrikkomuksen välttämiseksi - verosopimusten etusija on nähtävä yleisenä verosopimusoikeudellisena periaatteena. Verosopimuksilla ainoastaan rajoitetaan Suomen sisäiseen lainsäädäntöön perustuvaa verotusta. Verosopimuksen määräykset ohittavat sisäisen lainsäädännön mukaiset normit siltä osin, kuin ne johtavat verovelvollisen kannalta lievempään lopputulokseen. Verosopimusten perimmäisin tarkoitus on kansainvälisen moninkertaisen verotuksen välttäminen, mikä omalta osaltaan ohjaa tulkintaa konfliktitilanteessa.

Suomen ja Alankomaiden välisellä verosopimuksella rajoitetaan Suomen sisäisen lainsäädännön perusteella muutoin kansainvälisvero-oikeudellisissa tilanteissa aktualisoituvaa verotuskohtelua. Suomen verotusvallan rajoittaminen tapahtuu vain siltä osin, kuin rajoitukset ovat sopimusmääräyksistä de facto johdettavissa. Sopimuksen perustavana tavoitteena on Suomen ja Alankomaiden välillä tapahtuvan valtioiden rajat ylittävien veronalaisten tulojen kahdenkertaisen verotuksen välttäminen. Siltä osin, kuin sopimuksessa ei ole erityisesti määrätty, on Suomen verotusvalta verosopimusoikeudellisessa relevanssissa rajoittamaton.

Verosopimuksen 10 artiklan 1 kappaleen mukaan osingosta, jonka sopimusvaltiossa asuva yhtiö maksaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa. Mainitun verosopimusartiklan 7 kohdan mukaan puolestaan sanonnalla osinko tarkoitetaan muun muassa tuloa, joka on saatu osakkeista tai muista voitto-osuuteen oikeuttavista oikeuksista, ja jota sen valtion lainsäädännön mukaan, jossa voiton jakava yhtiö asuu, kohdellaan verotuksessa samalla tavoin, kuin osakkeista saatua tuloa.

Verosopimuksen 10 artiklan 1 kappaletta sovellettaessa on osingon käsitteelle annettava ratkaiseva merkitys. Sanottu sopimuskohta kohdistuu osingoksi katsottavan tuloerän verokohteluun. OECD:n malliverosopimuksen osingon käsitettä määrittelevän osan mukaan pääomanpalautukseksi luonnehdittavissa olevat suoritukset eivät normaalisti sisälly osingon käsitteen piiriin. Toisaalta malliverosopimus antaa verosopimuksessa tarkoitetun osingon määrittelykysymyksessä ratkaisevan merkityksen varoja luovuttavan yhtiön sijaintivaltion verokohtelulle. Mikäli sijaintivaltion verotuksessa erä tai suoritus on vakiintuneesti katsottu luonteeltaan osingoksi, tulisi saajan asuinvaltiossa verosopimustulkinta tältä osin johtaa sijaintivaltion verokohtelusta.

Verosopimustilanteessa kullekin tuloerälle määritetty verokohtelu käsittää vain kyseisen tuloerän verotuksen kattavuuden ja verotusoikeuden laajuuden, mutta ei sitä, miten sopimusvaltion tulee verotusoikeuden omatessaan tuloerä sisäisesti määritellä. Tuloa, jonka osalta Suomelle on osoitettu verosopimuksessa verotusoikeus ja joka Suomen sisäisen lainsäädännön mukaan on osinkoa, verotetaan Suomessa osinkona, ja tuloa, joka Suomen sisäisen lainsäädännön mukaan on jotakin muuta tuloa, verotetaan Suomessa tuona muuna tulona.

Verosopimuksen 23 artiklan 1 kappaleen b kohdan mukaan osinko, jonka Alankomaissa asuva yhtiö maksaa Suomessa asuvalle yhtiölle, vapautetaan Suomen verosta, jos saaja välittömästi hallitsee vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä. Tämän sopimuskohdan mukaan osingoksi määrittyneen tuloerän osalta tulon saajan asuinvaltion verotusoikeuden laajuutta on rajattu siten, että mainituin edellytyksin tuloerä on verovapaa. Tämä sopimuskohta ei sinänsä rajaa sitä, miten tuloerä saajan asuinvaltiossa verotuksellisesti kvalifioidaan.

Yhtiö on antamassaan vastaselityksessä lausunut, että kysymys on lähdevaltion lainsäädännön mukaisesti osingosta. Kun kyseessä on samaan aikaan Suomen sisäisen lainsäädännön mukaan pääoman palautuksesta, käsillä on kvalifikaatiokonflikti. Tuloerä on verosopimusoikeudellisesti määritettävä osinkotuloksi, mikä rajaa Suomen verotusoikeuden laajuutta. Sovellettavaksi tulee myös Suomen ja Alankomaiden välisen verosopimuksen 23 artiklan 1 b) kohta, joka kieltää Suomea verottamasta alankomaalaiselta tytäryhtiöltä saatua osinkoa. Tuloerän kvalifiointi pääomanpalautukseksi Suomessa ei ole verosopimuksen mukaista. Suorituksen luonnetta määritettäessä on otettava huomioon verosopimuksen 10 artiklan 7 kohta ja OECD:n malliverosopimuksen osinkoartiklan kommentaarissa esitetty kanta kvalifikaatiokonflikteista. Jos tuloerä määritellään Suomessa pääomanpalautukseksi näitä normeja huomioon ottamatta, Suomessa toimeenpannaan verosopimuksen vastainen verotus. Jos Alankomaista saatu osinkotulo verotettaisiin pääomanpalautuksena Suomessa, esimerkiksi alle vuoden mittaisen periodin omistetun tytäryhtiön kysymyksessä ollessa ylikurssirahaston palautus verotettaisiin täällä emoyhtiön veronalaisena tulona. Tällaisessa tilanteessa toimittaisiin verosopimuksen 10 artiklaan ja OECD:n malliverosopimukseen kirjatun kvalifikaatiosäännön sekä Suomen ja Alankomaiden välisen verosopimuksen 23 artiklan 1 b) alakohdan vastaisesti.

Kiteyttäen voidaan kysyä, onko Suomen ja Alankomaiden välisen verosopimuksen 10 artiklan 7 kohdassa ja OECD:n malliverosopimuksen osinkoartiklan kommentaarissa esitetyllä kannalla kvalifikaatiokonflikteista sekä verosopimuksen 23 artiklan 1 b) kohdan kiellolla tässä merkitystä. Näille normeille on annettava merkitys, joka tosiasiassa määrittää Suomen kansallinen kvalifikaatioratkaisun tytäryhtiön maksaman suorituksen suhteen. Muussa tapauksessa Suomi voisi rikkoa verosopimusvelvoitettaan verottamalla mainituista normeista huolimatta verollisena pääomanpalautuksena erän, jota pidetään Alankomaissa tytäryhtiön jakamana osinkona.

Korkeimman hallinto-oikeuden varattua A Oy:lle tilaisuuden antaa asiassa tarjoamaansa lisäselvitystä ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatun ylikurssirahaston palautuksen verotuksellisesta käsittelystä Alankomaiden sisäisen verolainsäädännön kannalta yhtiö on esittänyt lisäselvityksenä tilintarkastusyhteisö KPMG Meijburg & Co:n laatiman selvityksen ylikurssirahaston palautuksen verotuksellisesta kohtelusta Alankomaissa.

Yhtiö on lausunut selvityksestä ilmenevän, että yhtiöoikeudellisesti ylikurssirahaston palautus on varojen jakoa (distribution) Alankomaissa. Tilanne muistuttaa Suomen uudessa osakeyhtiölainsäädäntöesityksessä ehdotettua sääntelyä, jossa kaikki muut erät paitsi osakepääoma ja tietyt käyvän arvon rahastot olisivat osakeyhtiön jakokelpoisia varoja. Tällöin vanha ylikurssirahasto kuuluu jakokelpoisiin varoihin. Vero-oikeudellisesti ylikurssirahaston alentamista kohdellaan Alankomaiden sisäisen verolain mukaan lähdeveron alaisena osinkona siihen määrään saakka, kun yhtiön voittovarojen määrä käyvin arvoin laskettuna ylittää yhtiön osakepääoman (ja ylikurssirahaston) määrän. A Oy:n arvion mukaan ylikurssirahaston alentamista 10 miljoonalla eurolla kohdeltaisiin osittain tai kokonaan lähdeveron alaisena suorituksena, kun oman pääoman määrä oikaistaan käypiin arvoihin.

Suunniteltu tytäryhtiön ylikurssirahaston palautus tehdään vasta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun jälkeen. Ratkaisulla on merkitystä yhtiölle senkin vuoksi, että jos palautusta kohdellaan saatuna osinkona, se ei vaikuta osakkeiden hankintamenoon miltään osin. Jos palautusta taas kohdellaan pääoman palautuksena, osakkeiden hankintameno pienenee palautuksen verottomuudesta huolimatta. Osinkona kohdeltaessa osakkeiden hankintameno jää siten korkeammalle tasolle kuin pääoman palautuksena kohdeltaessa.

Uudenmaan veroviraston ja Helsingin kaupungin määräämä veroasiamies on antanut lisäselvityksen johdosta vastineen ja yhtiö vastaselityksen.

Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt valituksen johdosta lausunnon valtiovarainministeriöltä, joka on pyytänyt asiassa lausunnon Verohallitukselta.

Verohallitus on lausunut muun muassa, että valtioiden solmimien verosopimusten määräyksillä jaetaan tuloihin kohdistuvaa, kansallisten säännösten mukaan määräytyvää verotusoikeutta tulon lähdevaltion ja tulon saajan asuinvaltion välillä. Verotusoikeuden jakautuminen sopimusvaltioiden kesken määritetään sisäisen lainsäädännön soveltamisesta erillisessä prosessissa muun muassa verosopimuksen tulotyyppiartiklojen avulla. Verosopimuksen määräykset voivat rajoittaa kansallisessa lainsäädännössä olevaa verotusoikeutta. Ne eivät ota kantaa siihen, miten tulo tosiasiallisesti verotetaan sen jälkeen kun verotusoikeuden jakautuminen on verosopimuksen perusteella yksittäistapauksessa selvitetty. Sen jälkeen kun verotusoikeuden jakautuminen valtioiden välillä on selvitetty, verotus tapahtuu kunkin valtion kansallisten säännösten mukaisesti.

Suomen ja Alankomaiden välisen verosopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen mukaan on verosopimuksessa erityisesti määritellyillä käsitteillä juuri se merkitys, mikä niille on verosopimuksessa nimenomaisesti annettu. Näitä erityisesti määriteltyjä käsitteitä on 3 artiklan 1 kappaleen (yleiset käsitteet) lisäksi muun muassa eri tulotyyppejä koskevissa erityisissä artikloissa esimerkiksi osinkoa koskeva määrittely 10 artiklan 7 kappaleessa. Verosopimuksen 3 artiklan 2 kappaleen mukaan sopimusvaltion soveltaessa verosopimusta niille termeille, joita verosopimuksessa ei ole erikseen määritelty, on annettava sopimusta tulkittaessa se merkitys, joka sillä on tämän valtion sopimuksessa tarkoitettuihin veroihin sovellettavan lainsäädännön mukaan. Verosopimuksen 3 artiklaa sovellettaessa on kiinnitettävä huomiota verosopimuksessa nimenomaisesti määriteltyihin käsitteisiin sekä Alankomaiden ja Suomen sisäisessä lainsäädännössä omaksuttuihin käsitteisiin.

Verosopimuksen 10 artiklan 1 ja 2 kappaleen mukaan osinkotulon verotusoikeus on jaettu Alankomaiden ja Suomen kesken siten, että osinko verotetaan osingon saajan asuinvaltiossa ja lähdevaltiolla on lähdeverotusoikeus. Kuitenkin 10 artiklan 3 kappaleen mukaan lähdevaltio luopuu verotusoikeudestaan, mikäli osinko maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle yhtiölle, jonka pääoma on kokonaan tai osaksi jaettu osakkeisiin ja joka välittömästi hallitsee vähintään 5 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta, jos saaja on osinkoetuuden ja osinkoon oikeuttavien osakkeiden tai muiden yhtiöosuuksien omistaja. Koska A Oy on valituksessaan perusteluina vedonnut myös verosopimuksen kaksinkertaisen verotuksen poistamista koskevan 23 artiklan 1 kappaleen b-kohtaan, on tulotyypityksen yhteydessä arvioitava verosopimuksen 10 artiklan ja 23 artiklan välistä suhdetta.

Verosopimuksen 23 artiklan 1 kappaleen b-kohdan mukaan Suomi on sitoutunut vapauttamaan alankomaalaisen yhtiön maksaman osingon Suomen verosta, mikäli osingon saanut suomalainen yhtiö välittömästi hallitsee vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä.

Verosopimuksen 10 artiklan 3 kappaleessa oleva lähdevaltion verotusoikeudesta luopuminen on sidottu yhtiön pääomasta laskettuun omistusedellytykseen. Vaikka OECD:n malliverosopimuksen kommentaarin mukaan (10 artiklan kommentaarin kohta 15) pääoman käsitteeseen saattaa sisältyä myös muita eriä kuin osakkeiden yhteisnimellisarvo, ratkaisevaa lähdevaltion verotusoikeuden luopumisen kannalta on se, että A Oy omistaa A B.V:n osakepääoman kokonaisuudessaan. Alankomaiden on katsottava luopuneen oikeudestaan verottaa A B.V:n emoyhtiölleen jakamia osinkoja ja osinkotulon osalta Suomella on yksinomainen verotusoikeus.

Verosopimuksen 10 artiklan 7 kappaleen sisältämä osingon määritelmä ei mainitse erityisesti, että ylikurssirahaston purkamisesta saatavaa tuloa pidettäisiin osinkona valtioiden välistä verotusoikeutta jaettaessa. Osingolla tarkoitetaan tuloa, joka saadaan osakkeista tai muista voitto-osuuteen oikeuttavista oikeuksista. Osingoksi katsotaan myös tulo, joka on saatu voitto-osuuteen oikeuttavista saamisista, ja muista yhtiöosuuksista saatua tuloa, jota sen valtion lainsäädännön mukaan, jossa voiton jakava yhtiö asuu, kohdellaan verotuksessa samalla tavoin kuin osakkeista saatua tuloa.

OECD:n malliverosopimuksen 10 artiklan kommentaarin kappaleessa 28 todetaan osingolla tarkoitettavan hyvin monenlaisia yhtiöstä saatavia suorituksia. Varsinaisen yhtiökokouksessa päätetyn osingon lisäksi osinkoa voi verosopimuksen mielessä olla myös erilaiset bonussuoritukset, selvitystilan tuottama voitto ja peitelty osinko. Osingon käsitteen kannalta ei ole merkitystä, jaetaanko etuudet osakkeenomistajille yhtiön tilivuoden voitosta vai ovatko ne peräisin yhtiön rahastoista. Rahastosta suoritettujen etuuksien osalta kommentaari lähtee siitä, että osakkeenomistajien omistajanoikeuksia kaventavaa yhtiön voitonjakoa ei yleensä pidetä osingonjakona. Esimerkkinä osakkeenomistajan oikeuksia kaventavasta voitonjaosta kommentaari mainitsee kaikenlaista pääoman palautusta merkitsevät maksut. Kommentaarin mukaan tällaiset osakkeenomistajan oikeuksia kaventavat pääomanpalautukset arvioidaan verosopimusten toisten tulotyyppiartiklojen perusteella.

Tässä tapauksessa on kyse ylikurssirahaston alentamisesta saadun tulon verottamisesta. Asiakirjoihin liitetystä tilintarkastusyhteisö KPMG Meijburg & Co:n laatimasta selvityksestä ei suoraan käy ilmi, vaikuttavatko ylikurssirahastosta maksetut suoritukset osakkaiden oikeuksiin yhtiössä. Ylikurssirahaston ominaisuuksia selvityksessä luonnehditaan toteamalla, että se ei ole osa yhtiön osakepääomaa ja että yhtiön perustamisen jälkeen maksettua ylikurssirahastoa voidaan pitää olemassa oleville osakkeenomistajille kuuluvana korvauksena yhtiöön kertyneistä voittovaroista ja liikearvosta. Koska Alankomaiden siviili- ja vero-oikeuden mukaan ylikurssirahasto (share premium) ei ole Alankomaissa osa yhtiön osakepääomaa ja koska alankomainen yhtiö voi tämän vuoksi jakaa ylikurssirahastosta vapaasti varoja osakkeenomistajille, mikäli kertyneet voittovarat ja rahastojen määrä ylittävät yhtiön osakepääoman määrän, ylikurssirahaston jakaminen ei vaikuttane osakkeenomistajien oikeuksiin yhtiössä. Suomen lainsäädännössä on päädytty samanlaiseen kantaan: varojen jakaminen ylikurssirahastosta ei vaikuta osakkeenomistajan oikeuksiin yhtiössä. Vaikka ylikurssirahastosta jaettaisiin varoja osakkeenomistajille, näiden omistusoikeus yhtiöön ja yhtiöoikeudelliset oikeudet säilyvät koskemattomina. Näillä ja malliverosopimuksen 10 artiklan kommentaarin 28 kappaleen perusteilla ylikurssirahastosta saatavia suorituksia voidaan pitää osinkona arvioitaessa verotusoikeuden jakamista Alankomaiden ja Suomen välillä.

Osinkoa koskevan 10 artiklan perusteella verotusoikeus jakautuu siis siten, että Suomella on yksinomaan verotusoikeus A Oy:n tytäryhtiönsä ylikurssirahaston purkamisesta saamaan tuloon.

Suomen sisäisessä lainsäädännössä ei ole ylikurssirahastosta maksettavien suoritusten verokohtelusta erityissäännöksiä. Ylikurssirahaston palautusta ei ole käsitelty koskaan osinkotulona, mutta oikeuskäytännössä sitä on pidetty pääomanpalautuksena, jota on arvioitu myyntivoittosäännösten perusteella (KHO 2001:28). Ongelmana on ollut hankintamenona vähennettävä määrä. Ylikurssirahastosta maksettavien suoritusten verokohtelu EVL:n muutosten jälkeen on ratkaistu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä (KHO 2005:24). Päätöksen mukaan suomalaisen osakeyhtiön palauttaessa sidottua osakepääomaansa osakeyhtiön ainoana osakkeenomistajana olevalle toiselle suomalaiselle osakeyhtiölle osakkeiden nimellisarvon ja ylikurssirahaston alentamisen kautta, alennusmäärä ei ollut EVL 6 § ja 6 b § huomioon ottaen saajalleen veronalaista tuloa eikä alennusta vastaava määrä osakkeiden hankintamenosta verotuksessa vähennyskelpoinen erä.

Alankomaat ja Suomi eivät verota rajat ylittävästä ylikurssirahaston palautuksesta saatua tuloa emo- ja tytäryhtiödirektiivin soveltamisedellytysten ja EVL 6 b §:n soveltamisedellytysten täyttyessä. Alankomaiden ja Suomen kansallisten lainsäädäntöjen erilaiset ratkaisut eivät johda alankomaisesta yhtiöstä saadun tulon kaksinkertaiseen verottamiseen vaan siihen, että kumpikaan sopimusvaltio ei verota ylikurssirahaston purkamisesta saatua tuloa edellä mainittujen edellytysten täyttyessä.

Oikeuskirjallisuudessa esitetyn mukaan on kysymys niin sanotusta negatiivisesta kvalifikaatiokonfliktista, joka on seurausta siitä, että sekä Alankomaiden että Suomen sisäisissä lainsäädännöissä omaksutut erilaiset ratkaisut ylikurssirahaston verotuksen osalta johtavat ylikurssirahastosta saadun tulon verottomuuteen. Ainoa sopimusvaltioiden omaksumien ratkaisujen ero on se, että vaikka ylikurssirahastosta saatu tulo voidaan verosopimusta sovellettaessa katsoa osingoksi malliverosopimuksen 10 artiklan kommentaarin 28 kappaleen perusteella, tämän tulon katsotaan Suomen sisäistä lainsäädäntöä sovellettaessa rinnastuvan käyttöomaisuusosakkeiden luovutukseen, jonka seurauksena osa A B.V:n osakkeiden hankintamenosta on verotuksessa vähennyskelvotonta. Suomen sisäisen lainsäädännön mukaan ylikurssirahastosta saadun tulon verokohteluun vaikuttaa myös se, onko A Oy:llä EVL 6 b §:n 3 momentissa tarkoitettuja tytäryhtiön osakkeen hankintamenoon liittyviä eriä, jotka tekisivät ylikurssirahastosta saadun tulon osittain veronalaiseksi.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että kvalifikaatiokonflikti voitaisiin ratkaista neljällä eri vaihtoehtoisella tavalla, jotka ovat:

- lähdevaltion tulkinnan mukainen kvalifikaatio,
- asuinvaltion tulkinnan mukainen kvalifikaatio,
- lex fori -tulkinta, jossa molemmat sopimusvaltiot pitäytyvät kansallisen lainsäädäntönsä mukaisessa kvalifikaatiossa tai
- verosopimuksesta ilmenevä itsenäinen, edellä mainituista vaihtoehdoista riippumaton kvalifikaatio.

Mikään edellä mainituista ratkaisuvaihtoehdoista ei ole täysin ongelmaton, mutta ongelmattomin ja silti verosopimuksen tavoitteisiin sopivin ratkaisu saavutettaisiin omaksumalla lex fori -kvalifikaatio.

Itsenäistä kvalifikaatiota pidetään oikeuskirjallisuudessa parhaimpana keinona saavuttaa sopimusvaltioiden välillä yhtenäinen ja johdonmukainen tulkinta verosopimuksen oikeasta soveltamistavasta, mutta Alankomaiden kanssa tehdyssä verosopimuksessa ei ole sen liitepöytäkirjaa lukuun ottamatta merkkejä siitä, että tällaista kvalifikaatiota olisi tavoiteltu. Suomen ja Alankomaiden välillä ei ole neuvoteltu liitepöytäkirjaa lukuun ottamatta muita yhteisymmärryspöytäkirjoja tai vastaavia asiakirjoja, jotka osoittaisivat sopimusvaltioiden pyrkineen täsmentämään verosopimuksen avoimeksi jääviä käsitteitä. Oikeuskirjallisuudessa on ehdotettu, että itsenäinen kvalifikaatio voitaisiin saavuttaa pelkällä verosopimuksen tulkinnalla, mutta tämä ei ole perusteltu vaihtoehto. Suomen viranomaisten yksinään esittämä verosopimuksen tulkinta ei johda edellä mainittuun "sopimusvaltioiden yhtenäiseen ja johdonmukaiseen tulkintaan". Suomen ja Alankomaiden välisen verosopimuksen keskinäistä sopimusmenettelyä koskeva 26 artikla viittaa siihen, että oikeuskirjallisuudessa tarkoitettu itsenäinen kvalifikaatio edellyttää sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskenään sopimaa tulkintaa verosopimuksesta. Ylikurssirahaston verokohtelu ei ole ollut sopimusmenettelyn kohteena Suomen ja Alankomaiden välillä. Näin ollen itsenäinen kvalifikaatio ei tule kysymykseen.

Mikäli omaksuttaisiin lähdevaltiokvalifikaatio ja ylikurssirahastosta saatua tuloa verotettaisiin osinkotulona, seurauksena olisi ulkomaisesta ja kotimaisesta ylikurssirahastosta saadun tulon epäneutraali verokohtelu Suomessa, jota ei voida pitää Suomen lainsäätäjän tarkoituksena.

Mikäli omaksuttaisiin asuinvaltiokvalifikaatio ja ylikurssirahastosta saatua tuloa verotettaisiin Suomen mallin mukaisesti, ratkaisu olisi kotimaisten ja ulkomaisten tulojen osalta neutraali ratkaisu, mutta malliverosopimuksen 10 artiklan kommentaarin 28 kappaleen näkökulmasta ratkaisua ei voida pitää onnistuneena.

Lex fori -kvalifikaation etuna on se, että tämän mukainen ratkaisu olisi kansallista lakia sovellettaessa neutraali ulkomaisesta ja kotimaisesta ylikurssirahastosta saatua tuloa verotettaessa. Tästä kvalifikaatiosta ei olisi seurauksena juridista kaksinkertaista verotusta, joten kvalifikaatio olisi yhteensopiva Alankomaiden ja Suomen verosopimuksen tavoitteiden kanssa. Ongelmana on sen sijaan se, että tämä kvalifikaatio johtaisi ylikurssirahastosta saadun tulon verottomuuteen (double non-taxation -tilanne) sekä Alankomaissa että Suomessa. Tällainen lopputulos lienee kuitenkin hyväksyttävissä, koska pääoma- ja yritysverouudistuksessa omaksutun järjestelmän taustalla vaikuttivat kansainväliseen verokilpailuun liittyvät tekijät.

Valtiovarainministeriö on esittänyt lausunnossaan muun muassa, että Alankomaat on implementoinut emo-tytäryhtiödirektiivin (90/435/ETY).

Suomen ja Alankomaiden välisessä verosopimuksessa tai sen liitteenä olevassa pöytäkirjassa ei ole erityisiä petosten estämistä tai väärinkäyttöä koskevia määräyksiä. Jos Alankomaat pitää ylikurssirahaston palautusta osinkona, sen voidaan olettaa tekevän niin myös silloin, kun se myöntää lähdeverovapauden sisäisen lainsäädäntönsä perusteella. Suomessa emo-tytäryhtiödirektiivin 4 artiklan 1 kohdan edellyttämä verovapaus emoyhtiön asuinvaltiossa on toteutettu EVL 6 a §:n 2 kohdassa.

Näyttää siltä, että A Oy osingonsaajana esillä olevassa tapauksessa täyttää kaikki Alankomaiden sisäisessä lainsäädännössä olevat verovapauden edellytykset. Kyseinen ylikurssirahaston palautuserä, jonka Alankomaat katsoo osingoksi, on siis lähdeverovapaa Alankomaiden direktiivin 90/435/ETY täytäntöön panemiseksi säädetyn sisäisen lainsäädännön perusteella. Alankomaat on sisäisessä lainsäädännössään eli yksipuolisesti luopunut verottamasta osingoksi katsomiaan eriä.

Jos kuitenkin Alankomaat ei soveltaisi sisäistä lainsäädäntöään, tilanne olisi verosopimusoikeudellisesti seuraava:

Alankomaat katsoo, että kyseessä on osinko, ja soveltaa verosopimuksen 10 artiklan 3 kappaletta, joten palautuserä on lähdeverovapaa. Artiklan 7 kappale sisältää osingon määritelmän. Määritelmä koskee siinä olevan sanonnan mukaan vain 10 artiklaa eikä sillä siis olisi merkitystä muiden säännösten kannalta. Suorat osingot ovat 10 artiklan 3 kappaleen perusteella lähdeverovapaat, joten ei ole mitään hyvitettävää eikä myöskään kaksinkertaista verotusta ja tarvetta sen poistamiseen. Tämä on myös todettu verosopimuksen 23 artiklan 1 kappaleen a kohdan 1 alakohdassa; "tuloa, ..... josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Alankomaissa, Suomen on, jollei b) kohdan määräyksestä muuta johdu, vähennettävä tämän henkilön tulosta suoritettavasta verosta Alankomaissa tulosta maksettua veroa vastaava määrä". Suoraa osinkoa ei voida lähdeverottaa Alankomaissa, joten tätä kohtaa ei voida soveltaa.

Suomen ja Alankomaiden välisen verosopimuksen 10 artiklan 1 kappaleen perusteella Suomella on oikeus verottaa osinkoa. Säännös mahdollistaa suoran osingon verottamisen. Verosopimuksen 23 artiklan 1 kappaleen b) kohta sisältää Suomen käyttämän niin sanotun intercompany exemptionin eli ketjuverotuskiellon, jolla yhtiöiden väliset suorat eli 10 prosentin vähimmäisäänimäärään perustuvat osingot vapautetaan verosta Suomessa. Tämä on otettu osaksi verosopimuksia sen vuoksi, että Suomessa asuvat yritykset saisivat varmuuden vapautuksen pysyvyydestä. Muissa maissa määräys on yleensä sisäisessä lainsäädännössä eikä niillä siis ole vastaavaa niitä koskevaa määräystä verosopimuksissaan. Ketjuverotuskielto ei perustu OECD:n malliverosopimukseen eikä sille siis löydy vastinetta malliverosopimuksen 23 A tai 23 B artiklasta. Säännöksen erityislaatuisuutta korostaa myös se, että sitä ei ilmeisesti koske Suomen ja Alankomaiden välisen verosopimuksen 23 artiklan 1 kappaleen a) kohdassa oleva sanonta "josta tämän sopimuksen määräysten mukaan". Tämä sanonta merkitsee sitä, että hyvitys pitää myöntää vain, jos lähdevaltio on verottanut tuloa sopimuksen määräysten mukaan. Ketjuverotuskiellon mukainen vapautus myönnetään siitä riippumatta, miten jotakin sen soveltamisalaan kuuluvaa osinkoa on käsitelty lähdeverotuksessa lähdevaltiossa. Se, että määräys sijaitsee 23 artiklassa, on epätavanomaista, koska artikla koskee kaksinkertaisen verotuksen poistamista. Kyseinen määräys vapauttaa ketjuverotuksesta, mikä joissakin tapauksissa (jos lähdeveroa ei kanneta) merkitsee sitä, että osinkoa ei veroteta lainkaan. Tällöin ei voi olla kyse kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta. Olennainen kysymys tältä osin on, mitä osinkokäsitettä olisi käytettävä 23 artiklan 1 kappaleen b) kohtaa sovellettaessa. Siinä ei ole viittausta 10 artiklaan, mikä on tavallaan seuraus siitä, että määräys on otettu sellaisenaan verosopimuksiin sisäisen lainsäädännön sijasta. Tällainen viittaus on vapautusmenetelmää koskevassa malliverosopimuksen 23 A artiklan 2 kappaleessa (kun jokin sopimusvaltio käyttää osingon osalta vapautusmenetelmän sijasta hyvitysmenetelmää).

Osinkoa koskevan 10 artiklan 3 kappaleessa todetaan nimenomaan, että määritelmä koskee vain 10 artiklaa, ja malliverosopimuksen systematiikkaan kuuluu tarkkarajaisuus määritelmien soveltamisessa. On ajateltavissa, että ketjuverotuskieltoa sovellettaessa ei ole välttämätöntä noudattaa 10 artiklan 3 kappaleen määritelmää eikä lähdevaltion tulkintaa osingosta. Muodollisen viittauksen puuttumisen ohella perusteena on se, että ketjuverotuskielto ei ilmeisesti juuri koskaan koske kaksinkertaisen verotuksen poistamista. Kyseessä on aina suora osinko, joka on lähdevaltiossa lähdeverosta vapaa ainakin silloin, kun lähdevaltiona on jokin Euroopan unionin jäsenvaltio. Määräyksen yhteys osinkoartiklaan on erilainen kuin niiden määräysten, jotka otetaan sopimuksiin kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi. Tämä voisi merkitä sitä, että lähdevaltion suorittama kvalifiointi ei tältä osin ole asuinvaltiota sitova. Suomella ei asuinvaltiona siis olisi ehdotonta velvollisuutta soveltaa ketjuverotuskieltoa, mikä viittaisi siihen, että sovellettava verovapauden tuottava säännös voisi olla muukin kuin ketjuverotuskielto.

OECD:n malliverosopimuksen kommentaarin jäsenvaltioiden jättämien varaumien asemaa kuvaa seuraava kommentaarissa esitetty käsitys niistä: "Vaikka kaikki jäsenmaat ovat yksimielisiä mallisopimuksen tavoitteista ja tärkeimmistä määräyksistä, lähes kaikki ovat jättäneet varaumia joihinkin määräyksiin. Varaumat on merkitty kyseisten artiklojen kommentaareihin. Maiden ei ole tarvinnut jättää sellaisia varaumia, joissa ne ilmoittavat aikovansa käyttää niitä vaihtoehtoisia tai täydentäviä määräyksiä, joita kommentaarit sallivat maiden ottaa kahdenvälisiin sopimuksiinsa, tai muuttaa mallin määräyksen sanamuotoa kommentaarissa esitetyn tämän määräyksen tulkinnan vahvistamiseksi tai käyttöönottamiseksi. On selvää, että siltä osin kuin jäsenmaa on jättänyt varaumia, muut jäsenmaat vastavuoroisuusperiaatteen mukaisesti säilyttävät toimintavapautensa, kun ne neuvottelevat kahdenvälisestä sopimuksesta tämän maan kanssa."

Kommentaarin johdannon 29 kappaleessa korostetaan itse verosopimusten merkitystä: "Koska kommentaarit ovat jäsenmaiden hallitusten veroasiankomiteaan valitsemien asiantuntijoiden laatimia ja hyväksymiä, ne ovat erityisen tärkeitä kansainvälisen vero-oikeuden kehityksessä. Vaikka kommentaareja ei ole tarkoitus millään tavalla liittää jäsenmaiden tekemiin sopimuksiin, jotka toisin kuin mallisopimus ovat oikeudellisesti sitovia kansainvälisiä asiakirjoja, niistä voi kuitenkin olla paljon apua sopimuksia sovellettaessa ja tulkittaessa ja erityisesti riitoja ratkaistaessa."

Varauman sisältö olisi aina otettava verosopimukseen, jotta sillä olisi varsinaista oikeudellista merkitystä. Monet varaumat sisältävätkin vain maininnan, että kyseinen maa aikoo vaatia varauman mukaista verokohtelua verosopimuksista neuvotellessaan, joten ne ovat eräänlaisia ennakkoilmoituksia neuvotteluissa esille nousevista asioista.

OECD:n malliverosopimuksen varaumat ovat kommentaarissa, joten niitä ei voida merkityksensä puolesta verrata tämän toisen sopimuksen varaumiin. Sitä, että jossakin asiassa ei ole jätetty varaumaa, ei voida pitää merkkinä siitä, että malliverosopimuksen sanamuoto olisi viimeistä piirtoa myöten hyväksytty tai että sisäiselle lainsäädännölle ei jäisi tilaa verosopimuksen soveltamisessa. Maiden halukkuus jättää varaumia vaihtelee ja OECD:n pyrkimyksenä on laatia kommentaarit niin, että ne sisältävät kaikki ne vaihtoehdot, joita jäsenmaiden verotuslainsäädännössä on omaksuttu, jotta konsensuksen kannalta haitallisia varaumia ei tarvittaisi. Valituksessa on annettu varauman tekemättä jättämiselle liian suuri merkitys.

Alankomaat on jättänyt edelleen voimassa olevan huomautuksen, ei siis varaumaa, malliverosopimuksen 23 A ja 23 B artiklaan. Sen mukaan Alankomaat kannattaa periaatteessa sitä, että kaksinkertaista verotusta ja kummassakin valtiossa tapahtunutta verottamatta jäämistä koskevat, kvalifiointikonflikteista johtuvat sopimusvaltioiden väliset tilanteet ratkaistaan, koska Alankomaiden mielestä sopimusvaltiot eivät ole halunneet aikaansaada näitä tilanteita ja ne lisäksi ovat vastoin verosopimuksen tavoitetta ja tarkoitusta. Alankomaat ei kuitenkaan hyväksy 23 A ja 23 B artiklassa olevalle ilmaisulle "tämän sopimuksen määräysten mukaan" sitä 32.4 ja 32.6 kappaleessa esitettyä tulkintaa, että lähdevaltion ja asuinvaltion sisäisen lainsäädännön eroista johtuvassa kvalifiointikonfliktissa lähdevaltion suorittama kvalifiointi yleensä saisi etusijan, kun asuinvaltio soveltaa 23 A tai 23 B artiklaa. Alankomaat haluaa säilyttää oikeutensa tehdä tietyn kvalifiointikonfliktin ratkaisut ja menettelytavat riippuvaisiksi kyseisen tapauksen olosuhteista ja suhteesta asianomaiseen sopimusvaltioon. Tämän vuoksi Alankomaat haluaa noudattaa sanottua 32.4 ja 32.6 kappaleessa olevaa tulkintaa vain jos - ja siltä osin kuin - tulkinta on erityisesti vahvistettu yksittäisessä verosopimuksessa, sopimuksen 25 artiklassa tarkoitetun toimivaltaisten viranomaisten välisen keskinäisen sopimusmenettelyn tuloksena tai yksipuolisena politiikkana." Mitään huomautuksen viimeisessä lauseessa mainittua toimenpidettä ei ole toteutettu eikä tulkintaa ole vahvistettu yksipuolisena politiikkana Suomen ja Alankomaiden välillä.

Kvalifiointikonfliktin käsitettä käytetään OECD:n malliverosopimuksen kommentaarissa ohjeiden antamiseen siitä, milloin kaksinkertainen verotus on asuinvaltiossa poistettava. Tämä tavoite toistetaan usein OECD:n malliverosopimuksen 23 artiklan kommentaarin 32.1 - 32.7 kappaleissa.

Verosopimusten tarkoituksena on jakaa tulon verottamisoikeus ja poistaa kansainvälinen kaksinkertainen verotus. Tässä tapauksessa painopiste on jälkimmäisessä tavoitteessa. Alankomaista tuleva ylikurssirahaston palautus on lähdeverovapaa sekä Alankomaiden sisäisen lainsäädännön perusteella että osinkoartiklan 3 kappaleen perusteella. Kansainvälistä kaksinkertaista verotusta eli verotusta sekä lähdevaltiossa että asuinvaltiossa saman erän perusteella ei synny. Verosopimuksen määräyksillä ei tällaisessa tilanteessa voi olla merkitystä ratkaistaessa sitä, minkä säännöksen nojalla Suomi katsoo kyseisen erän verovapaaksi.

A Oy on vastaselityksessään lausuntojen johdosta lausunut, että verosopimuksen 23 artikla sisältäisi eksplisiittisen osingon määritelmän, jos se poikkeaisi 10 artiklan osinkomääritelmästä. Ei ole uskottavaa, että verosopimuksiin olisi tarkoituksella upotettu useampia erilaisia osingon määritelmiä. Muutoin verovelvolliset eivät voisi luottaa siihen, että kyseessä on koherentti sopimus, jonka käsitteiden sisältö ei vaihtele artiklasta toiseen ilman selkeää mainintaa asiasta. Verovelvollisilla on myös perusteltu odotus siitä, että verosopimus on siinä käytettyjen käsitteiden osalta yhtenäinen ja johdonmukainen. Sopimusvaltiolla on vastuu määritellä ja ilmaista nimenomaisesti toisistaan poikkeavat samannimiset käsitteet.

Ketjuverotuksen ja kaksinkertaisen verotuksen poistamisessa on kyse pohjimmiltaan samasta taloudellisesta ilmiöstä. Kummankin ydin on se, että estetään jo kertaalleen verotetun voiton verottaminen uudelleen toisessa sopimusvaltiossa. Kun verosopimuksen 23 artikla on selkeästi otettu verosopimukseen estämään ketjuverotusta silloinkin, kun veroa samasta tulosta maksavat eri yhtiöt, on artiklan osinkokäsitteen oltava, ellei selkeästi verosopimuksesta tai sen pöytäkirjasta muuta ilmenee, sama kuin 10 artiklassa. Ei ole asiallista syytä tehdä eroa käsitteiden välille.

Suomi ei ole tehnyt varaumaa OECD:n malliverosopimukseen kvalifikaatiokonfliktin ratkaisemisesta lähdevaltion tulkinnan mukaan osinkojen osalta, eikä verovelvollisen voida edellyttää tietävän, mitä malliverosopimuksen valmistelussa tai sitä koskevissa neuvotteluissa on tapahtunut, ellei tämä ole heijastunut sopimustekstiin tai pöytäkirjoihin.

Kysymys siitä, onko verosopimuksen määräyksillä merkitystä myös silloin, kun lähdeveroa ei ole peritty osinkoartiklan mukaan vai ei, on relevantti, koska verosopimuksen artikloilla on tällöinkin merkitystä Suomea kansainvälisesti sitovana sopimuksena. Ei tuntuisi luontevalta, että sopimus velvoittaisi Suomea vain silloin, kun lähdeveroa on konkreettisessa tapauksessa peritty, eikä muutoin lainkaan. Verosopimukset eivät ole voimassa vain silloin, kun verotusta konkreettisesti toimeenpannaan, vaan niiden määräykset sitovat näiden ajankohtien välilläkin sopijapuolien tulkintoja.

Kuten Verohallituksen lausunnossa todetaan, ylikurssirahaston palautusta on OECD:n malliverosopimuksen 10 artiklan kommentaarin valossa kohdeltava osinkona, koska ylikurssirahaston palautus ei kavenna osakkeenomistajan omistusoikeutta. Oikeana on myös pidettävä Verohallituksen lausuntoon sisältyvää tulkintaa, jonka mukaan verosopimuksen 10 artiklan mukaan tehty kvalifikaatio heijastuu loogisesti myös 23 artiklan soveltamisena.

Kun Suomen ja Alankomaiden välisestä verosopimuksesta tai sen pöytäkirjasta ei löydy osingon/pääomanpalautuksen kvalifikaatiotulkintaa ohjaavaa lausumaa, on verosopimuksen itsenäiseen tulkintaan mahdollista hakea tukea malliverosopimuksen kommentaarista. Se, että verosopimuksessa on malliverosopimuksen mukainen sopimusmenettelyartikla, ei voi johtaa siihen, että verosopimuksen itsenäinen tulkinta olisi poissuljettu vaihtoehto.

Lähdevaltiotulkinnan näkökulmasta Suomen lainsäätäjän oletetusta tarkoituksesta ei voida johtaa sitä, miten Alankomaissa tapahtuvaa suoritusta tulkitaan verosopimuksen näkökulmasta. Lopputuloksena voi verosopimusoikeuden kannalta hyvinkin olla se, että ulkomaista ylikurssirahaston palautusta kohdellaan eri tavalla kuin kotimaista. Tulkinta on haettava verosopimuksen solmineiden valtioiden väliltä, eikä vain Suomen lainsäätäjän oletetusta tahdosta. Jos verosopimus ja sen tausta-aineisto osoittavat lähdevaltioon, on lähdevaltion tulkintaa noudatettava. Asuinvaltion mukainen tulkinta ei verosopimusoikeuden valossa ole sallittu.

Esitetty lex fori -tulkinta on kyseenalainen. Kvalifikaatiokonfliktin ratkaisumalli ei voi vaihdella riippuen siitä, johtaako syntynyt kvalifikaatiokonflikti kaksinkertaiseen verotukseen vai nollaverotukseen, ellei tällaiseen ratkaisuun ole normipohjaa, tai esimerkiksi selvää tulkintakannanottoa verosopimuksen pöytäkirjassa. Valittua mallia on sovellettava johdonmukaisesti. Lex fori -ratkaisua ei voida perustella verosopimusasetelmassa kotimaisen lainsäätäjän oletetulla tahdolla tai oman tai toisen verosopimusvaltion sisäisillä verotuksen neutraalisuustavoitteilla. Suomen ja Alankomaiden välisen verosopimuksen 23 artikla torjuu selvästi ketjuverotusta eikä pelkästään kaksinkertaista juridista verotusta. Lex fori -suositus sillä perusteella, että torjutaan pelkästään jälkimmäistä, ei näytä perustellulta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Asian käsittelyssä korkeimmassa hallinto-oikeudessa on käynyt ilmi, että ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvattuja toimenpiteitä ei ole toteutettu vuoden 2004 aikana. Kun myöskin asiassa sovellettavat elinkeinotulon verottamisesta annetun lain säännökset ovat kyseisen verovuoden jälkeen olennaisesti muuttuneet, korkein hallinto-oikeus, ottaen huomioon Keskusverolautakunnasta annetun lain 5 §:n säännöksen, poistaa Keskusverolautakunnan antaman ennakkoratkaisun siltä osin kuin ennakkoratkaisu oli annettu koskemaan yhtiön vuodelta 2004 toimitettavaa yhteisön tuloverotusta.

Vuodelta 2005 toimitettavaa yhteisön tuloverotusta koskevalta osin korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan A Oy:n tarkoituksena on alentaa kokonaan omistamansa Alankomaissa rekisteröidyn tytäryhtiön A B.V:n ylikurssirahastoa Alankomaiden yhtiölainsäädännön sallimissa rajoissa. Ylikurssirahasto on liiallinen A B.V:n liiketoiminnan tarpeisiin ja ylimääräinen pääoma on tarkoituksenmukaista palauttaa emoyhtiön liiketoiminnan käyttöön. Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan Alankomaiden yhtiölainsäädännössä ylikurssirahaston palautusta pidetään pääoman palautuksena.

Suomessa asuvalle A Oy:lle osinkotulot A B.V:stä eivät ole veronalaista tuloa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 a §:n edellytysten täyttyessä. Pääomanpalautusten verotukselliseen käsittelyyn on sovellettu luovutusvoiton verotuksesta annettuja säännöksiä eikä siis osinkoverotusta koskevia säännöksiä.

Verosopimusvaltioiden keskinäisissä suhteissa on kuitenkin otettava huomioon se, mitä on määrätty niiden kesken voimassa olevassa verosopimuksessa. Ennakkoratkaisuhakemuksen olosuhteissa onkin vedottu erityisesti Suomen ja Alankomaiden välisen verosopimuksen määräyksiin.

Suomen ja Alankomaiden välisen verosopimuksen 10 artikla on pääpiirteissään OECD:n malliverosopimuksen mukainen. Kyseisen artiklan (Osinko) mukaan

1. Osingosta, jonka sopimusvaltiossa asuva yhtiö maksaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.
2. Osingosta voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksava yhtiö asuu, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta jos saaja on osinkoetuuden omistaja, vero ei saa olla suurempi kuin 15 prosenttia osingon kokonaismäärästä.
3. Sopimusvaltio, jossa yhtiö asuu, ei 2 kappaleen määräysten estämättä verota osingosta, jonka yhtiö maksaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle yhtiölle, jonka pääoma kokonaan tai osaksi on jaettu osakkeisiin ja joka välittömästi hallitsee vähintään 5 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta, tai eläkerahastolle, jota tarkoitetaan 4 artiklan 4 kappaleessa, jos saaja on osinkoetuuden ja osinkoon oikeuttavien osakkeiden tai muiden yhtiöosuuksien omistaja.
....
7. Sanonnalla "osinko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista tai muista voitto-osuuteen oikeuttavista oikeuksista, samoin kuin tuloa, joka on saatu voitto-osuuteen oikeuttavista saamisista, ja muista yhtiöosuuksista saatua tuloa, jota sen valtion lainsäädännön mukaan, jossa voiton jakava yhtiö asuu, kohdellaan verotuksessa samalla tavoin kuin osakkeista saatua tuloa.

Verosopimuksen 23 artiklan (Kaksinkertaisen verotuksen poistaminen) mukaan

1. Suomessa kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti:

a) Milloin Suomessa asuva henkilö saa tuloa tai hänellä on varallisuutta, josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Alankomaissa, Suomen on, jollei b) kohdan määräyksestä muuta johdu:
1) vähennettävä tämän henkilön tulosta suoritettavasta verosta Alankomaissa tulosta maksettua veroa vastaava määrä;
2) vähennettävä tämän henkilön varallisuudesta suoritettavasta verosta Alankomaissa varallisuudesta maksettua veroa vastaava määrä.
Vähennyksen määrä ei kummassakaan tapauksessa kuitenkaan saa olla suurempi kuin se ennen vähennyksen tekemistä lasketun tulosta tai varallisuudesta suoritettavan veron osa, joka kohdistuu siihen tuloon tai siihen varallisuuteen, josta voidaan verottaa Alankomaissa.

b) Osinko, jonka Alankomaissa asuva yhtiö maksaa Suomessa asuvalle yhtiölle, vapautetaan Suomen verosta, jos saaja välittömästi hallitsee vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä.

Yhtiön asiassa esittämän selvityksen mukaan ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa kysymyksessä olevaa ylikurssirahaston palautuksen käsittävää suoritusta kohdellaan Alankomaiden sisäisen verolainsäädännön mukaan samalla tavalla kuin osakkeista saatua tuloa eli osinkona. Kysymyksessä olevaa suoritusta tulee siten kohdella, kun sovelletaan Suomen ja Alankomaiden välistä verosopimusta ja jaetaan verotusoikeutta Suomen ja Alankomaiden välillä kahdenkertaisen verotuksen välttämiseksi, osinkona verosopimuksen 10 artiklan 7 kohdan mukaan. Suoritusta ei näin ollen verosopimuksen 10 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaan veroteta Alankomaissa, mutta sitä voidaan verottaa Suomessa.

Verotusoikeutta verosopimuksen perusteella jaettaessa kahdenkertaisen verotuksen välttämiseksi kysymyksessä olevaa suoritusta kohdellaan osinkona. Tämä ei kuitenkaan velvoita Suomea käsittelemään suoritusta verotusta täällä toimitettaessa sen luonnehdinnan mukaan, mikä suoritukselle on annettu verosopimuksessa. Kysymys siitä, miten Suomen tulisi kohdella tiettyä tuloerää, on Suomen sisäinen asia, eikä se kuulu siihen aihepiiriin - verotusoikeuden jakaminen sopimusvaltioiden välillä - , jota verosopimus ensisijassa koskee.

Suomen ja Alankomaiden välisen verosopimuksen 23 artiklan 1 b) kohdan määräys on luonteeltaan erilainen kuin verosopimuksen 10 artiklan 1, 2, 3 ja 7 kohdat. Siinä on syistä, jotka ilmenevät valtiovarainministeriön tässä asiassa antamasta lausunnosta, otettu kantaa osingon veronalaisuuteen ja määrätty, että tietyt osingot, jotka Suomessa asuva yhtiö saa Alankomaissa asuvalta yhtiöltä, ovat verovapaat verotusta Suomessa toimitettaessa. Sanotussa määräyksessä on estetty Suomea verottamasta kysymyksessä olevaa osinkoa, mutta siinä ei ole otettu kantaa siihen, miten kysymyksessä oleva suoritus tulisi luonnehtia Suomen sisäisen lainsäädännön kannalta.

Asiassa ei ole tullut ilmi, että sopimusosapuolet sopimusta solmittaessa olisivat tarkoittaneet, että sopimuksen mukaista osingon määritelmää tulisi soveltaa verosopimuksen normaalin soveltamisen ulkopuolella.

Keskusverolautakunnan päätöksestä ilmenevin perustein suoritus on saajalleen verosta vapaa Suomen sisäisen verolainsäädännön mukaan. Tämän vuoksi ei ole tarpeen ottaa kantaa siihen, olisiko se myös verosopimuksen 23 artiklan 1 b) kohdan mukaan verovapaa.

Näillä ja Keskusverolautakunnan päätöksestä ilmenevillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa Keskusverolautakunnan vuodelta 2005 toimitettavaa yhteisön tuloverotusta varten antamaa ennakkoratkaisua ja hylkää valituksen sanotulta osin.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Olof Olsson, Esa Aalto, Raimo Anttila, Tuulikki Keltanen, Olli Nykänen ja Irma Telivuo. Asian esittelijä Marina Äimä.